Fäbodantien talli

Aikuisleiri 13-15.7 2007

Pitihän tämmöistäkin kokeilla!

Perjantaina 13. Päivä kokoontui, ei ehkä lukumäärältään kovin suuri mutta sitäkin innostuneempi joukko FÄRillä ratsastavia aikuisia yhteiseen teholeiriin.

En oikein osaa sanoa muista mutta omalla kohdallani olin tullut harrasteessani siihen pisteeseen että en tiennyt A) osaanko mitään, B) opinko mitään C) jotain muuta…

Halusin ottaa Helin valvovan silmän alla selvää asiasta…

Ihan ensimmäiseksi ajoi Heli laumansa pöydän ääreen ottaakseen selvää jokaisen odotukset siitä mitä leiriltä odottaa. Itse ilmoitin että halusin oppia ratsastamaan J

Heli oli vähän sitä mieltä ettei yksi viikonloppu riitä. Juu ei tietenkään, mutta hän  kyllä ymmärsi missä tilanteessa olin ja lupasi rehellisesti kertoa lyödäkkö hanskat multaan vai jatkaakko… ;-)

Eipä aikaakaan kun oli meidän esiaikuiseksi pikaylennetty Erika meni laittamaan Fidoa valmiiksi ja siirryimme ulos ensimmäiselle oppitunnille. Heli näytti meille kentällä mitä vaikutuksia väärällä istunnolla on hevosen liikkeisiin.

Fido, joka on jo oppinut kunnioittamaan Heliä ei oikein ymmärtänyt että mitä tuo tuolla satulassa oikein hölmöilee; nostaa väärää laukkaa, heiluu ja huitoo kuin heinämies. Otti ja tuhisi tyytymättömyyttään kun ei saanut esittää yleisölle taitojaan vaan pysäytettiin joka kierroksen jälkeen…

Tuli meidän vuoro. Lähdimme hakemaan hevosia ja suunnistimme sateen takia maneesiin parantamaan tasapainoa (tai etsimään sitä!). Helin mukaan aloitimme kevyseti, nämä harjoitteet olivat raskaita vain hevoselle…niinpä…

Sain ratsukseni Stellan, hyvä niin! Se kun on hyvätapainen, kuuliainen, tarpeeksi herkkä…

Erillaisten tasapaino harjoitteiden, suunnan vaihtojen, laukan vaihtojen jälkeen “tuntui” siltä että voisimme haastaa Moskovan valtionteatterin balettiryhmän kaksintaistoon baletissa Joutsenlampi….HAH!! Heli tosin sanoi ennen tuntia että harjoitteet olisivat rankkoja vain hevosille, en sitten tiedä luettiinko minut nelijalkaisten ryhmään mutta tunnin jälkeen tuntui siltä että keitetty spagetti oli huomattavasti jämäkämpää kuin minä!!

Hepat hoidettiin pois ja siirryimme ylös keskustelemaan tunnilla opituista asioista ja nauttimaan iltapalaa. Onneksi Heli pisti meidät tekemään vastavenyttelyjä muuten ei olisi aamulla kunniankukko laulanut…

Saunankin joku oli huomannut laittaa päälle. Saunomisen jälkeen piti päästä yöpuulle, kauaa ei tarvinnut nukkumattia odotella kun hän jo saapui ja lapioi hiekkansa luomien alle syvän kuorsauksen täyttäessä huoneen hiljaisuuden…

Lauantai aamu.

Sisäinen kelloni katkaisi unen ja potki ylös sängystä jo ennen kuutta! En ollut vielä sisäistänyt sitä ajatusta että nyt ollaan kesälomalla, käännetään kylkeä ja jatketaan unikuvia…ei auttanut, pakko oli nousta ylös. Virallinen herätys olisi vasta parin tunnin päästä. Hiivin niin hiljaa kuin vain oli mahdollista keittiötä kohden raakana ajatuksena kiehauttaa aamusumpit itselleni kun havaitsin että en suinkaan ollut ainoa aamuvirkku! Tuula ja Outi olivat jo vetämässä saappaita jalkaan ja menossa auttamaan Mirvaa aamutalliin. Hautasin ajatuksen höyryävästä kaffeesta ja liityin alakertaan menevään ihmisvirtaan…

Alhaalla Mirva oli jo saanut tallin hoidettua koska kaksi vieläkin aamuvirkumpaa neitiä, Therese ja Jennie, olivat saapuneet häntä auttamaan! Meille jäi sitten hevosten ruumiinlämmön tarkastamisen opettelu.

Siinä mitatessa ja kirjatessa pyöräili Patikin ohi, pysähtyi ja peruutti. Katseli meitä ja naureskeli itselleen koska oli keittänyt kahvit termospulloihin kotonaan jotta ei herättäisi meitä…J

Kun lämmöt oli mitattu niin menimme ylös aamiaiselle.

Edellisellä iltana oli Stella meidän harjoituksen jälkeen ollut tavallisella tunnilla ja ruvennut ontumaan ( olen sata varma että rouva tiesi että tuo style buddha äijä tulisi rääkkäämään häntä koko viikonlopun ja päätti "filmata") eli tuli urheiluvälineen vaihto eteen. Sain valita itselleni Rommin, siis hepan, ei juoman…Koska Rommin satula on minun ahteri mallille kaikkea muutakuin sopiva niin sain lainata Nallen satulaa…onneksi!!!

Rommi oli jo laitumella kun menin häntä hakemaan. Rouva yritti tehdä aluksi Väyryset eli mä juon kaffeet nyt, ei vaan syön heinää, mä sun kans mihinkään lähe…

Ei auttanut vastaan pyristely, oli pakko lähteä töihin…

Aamun ohjelma koostui kouluratsastuksesta ja siinäkin hierottiin eniten satulan ja ahterin lähikontaktia eli kevyttä istuntaa ja istuntaa noin yleensä… en ymmärrä miten istuminen voi olla noin vaikeaa… Välillä käytiin syömässä ruokaa jotta jaksettaisiin taas jatkaa, nyt aiheena oli siirtymiset. Alkoi jo pohkeet ja kaikki paikat huutamaan armoa kun tunti loppui. Siirryimme ylös naatiskelemaan kaffeesta ja hyvästä seurasta.

Iloisen puheensorinan aikana käytiin läpi kaikki mitä oli opittu ja mihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota.

Yhteen asiaan ei ainakaan tarvittu lisää poweria. Olin sanonut Helille että kovan tuulen takia ja vajaakuuloisuuteni johdosta en kuule kovin hyvin niissä olosuhteissa…

Puolipitäjää kuuli varmasti tuntimme ja teki suoritteet kanssamme…

Lauantai iltaa voi tietenkin viettää monella eri tavalla. Jotkut puuteroivat nenunsa ja lähtevät baanalle. Minäkin olisin mielelläni puuterinut, tai vaikka pistänyt uimarenkaan satulan ja …rseen väliin koska mekin olimme lähdössä “baanalle”; oli vuorossa Erikan versio keskipitkästä maastolenkistä…

Erika veti letkaa, itse olin puolessa välissä ja Heli piti vahtia viimeisenä. Maastoratsastuksessa on hyvä pitää vähän “meteliä” jotta ei esimerkiksi Hirvet tule liian lähelle. En kylläkään lukenut seuraavien päivien lehdistä olivatko Hirvet tehneet joukkopaon naapuripitäjiin! Erika huudahti jotain edestä, ketjussa tuli viesti läpi ja kun karjaisin viestin taakse päin niin Heli jo vastasi! Meidän välissä olleet ratsastajat eivät tarvinneet viestittää mitään! J

Komean maisemareitin ovat tytöt löytäneet! Siellä on myös muutamia paikkoja missä pystyi ottamaan laukkaa…tai no, yhdessä paikassa oli pakko pistää Rommi kiitämään kun muuten olisimme jääneet hiekkakuopan jyrkännettä kuopimaan… Satulasta katsottuna se oli vähintään Mont Blancin pystysuora seinämä, sitä kumminkaan olematta…

Hevosten uittopaikalla ei sentään yksikään hevosista uinut kroolia eikä selkää, vain muutama kävi vähän syvemmällä. Taas oli pikataipaleen vuoro. Erika kyllä varoitti etukäteen että tästä hevoset ovat nauttineet! Kaikki hevoset lähtivät kuin jänikset pesästä! Mäki täysillä ylös ja taitto vasempaan ja kiitolaukkaa!!!! Vauhdin hurmoksessa näköhermot viestittivät taaksepäin, vaara vaara ja sain juuri nykäistyä pääni alas ennenkuin ranteen vahvuinen oksa olisi muotoillut uudestaan tuulenhalkojaani. Tuula oli onnistunut kopauttamaan päänsä laen siihen samaiseen oksaan mutta oli onneksi pysynyt satulassa!

Pikku hiljaa letka saapui takaisin talleille. Hevosia laitettiin pois ja katselin että mitä nuo naperot mulle oikein tirskuvat. Kävin utelemassa että mikä vikana, ei mitään vastausta,kauheeta tirskumista vain, ajattelin jo että tytöillä oli ollut liian pitkä päivä ja nukkuma-aika jo kaukana horistontissa.…no, selvishän se syy sen jälkeen kun olin raahannut raatoni yläkertaan ja olin pistänyt saunan päälle; tytöillä oli meille ylimääräinen ohjelmanumero, oli leirikasteen aika!

Meidät pistettiin pareittain, silmät sidoittuina selvittämään mitä sangoissa oli, ryömimään aitojen ali, toimimaan hevosena mutkaradalla, jokaisesta virheestä tuli napollinen raikkaan kylmää vettä, istumaan kottikärryissä missä oli mitä lienee, syömään…jotain…, lopuksi kun olimme niin likaisia meidät huuhdeltiin erittäin raikkaan kylmällä vesisuihkulla…tämän jälkeen oli se sauna vieläkin suurempi nautinto! Nautinnollinen oli myös illanistujainen mitä pidimme leiriläisten sekä Patin ja Jarin kanssa. Juttua piisasi pitkälle toisen vuorokauden puolelle.

Tällä kertaa ei nukkumatti ehtinyt edes ovelle…

Sunnuntaiaamuna ei Mirva ehtinyt saamaan apureita, ainakin minä heräsin vasta siinä vaiheessa kun Pati oli jo tehnyt aamiaisen valmiiksi…

Päivän ohjelmassa oli esteratsastusta. Ensimmäisillä tunneilla ylitettiin mm maapuomeja kahdeksikkoa kiertäen. Jossain vaiheessa me kävimme läpi hevosen varusteita. Kävimme lastaamassa Fidoa traileriin ja sitten jatkoimme esteitä.

Minä kun en ole kuin kerran aikaisemmassa elämässäni kokeillut esteitä sain tyytyä mataliin ristikkoihin. Siitä asiasta oli Rommilla selvä mielipide; eikö satulaan voisi tulla joku jonka kanssa voisi näyttää mitä osaan…Tuhisi, hörähteli ja kuopi harmistuneena maata…

Lopuksi teimme oikean kilparadan jonka läpäistyä sai tarjota itselleen onnittelukaffeet…J

Se oli ohi. Ensimmäinen ratsastusleirini…Vastaan vinkuvien lihasten ja jänteiden lisäksi mitä jäi viivan alle?

Ainakin varmuus siitä että jatkan. Tiedän mitä opettelen lisää(=kaikkea) ja erittäin hyvä mieli hyvästä toverihengestä!

Lisää vastaavia koulutuksia…kiitos!

Kiitos Heli, Pati ja koko poppoo, oli mukava viikonloppu!

Petri